Mallien yhdistäminen Mallien yhdistäminenToiminnolla voidaan yhdistäää kaksi maastomallia yhdeksi korkeuseropinnaksi. Eropinta on kolmioverkko, jossa kunkin pisteen Z-koordinaatti kertoo mallien välisen korkeuseron siinä pisteessä. Molempien mallien jokainen kolmio on jaettu pienempiin kolmioihin, niin että alkuperäisten mallien kolmioiden sivut säilyvät. Kun vielä verkkoon on upotettu viivana mallien leikkausraja, on tuloksena absoluuttisen tarkka tilavuusmalli kahden verkon välillä.
Saatua eropintaa, joka on teknisesti normaali maastomalli, voidaan käyttää korkeuserokäyrien ja massojen laskentaan. Eropinnassa väritetään nollan yläpuoliset ja nollan alapuoliset alueet omilla väreillään.
Massalaskenta on tarkka laskettavien pintojen tunnuksista. Ennen laskentaa kannattaa tarkistaa, että mallin pintatunnus on oikea ja tarvittaessa muuttaa sitä mallin editoinnilla.
Eropinnan leikkausalueet (kuutiot ja neliöt) väritetään laskennan jälkeen, jos asetukset 'Massat' että 'Tulostiedosto' on valittu. Värityksen saa pois päältä kohdassa Pisteen esitys/Alueet. Alueiden värittämiseen käytettävä koodi saadaan lisäämällä pintatunnukseen 9800. Maanpinnan kaivu käyttää koodia 9801, kalliolouhinta koodia 9802, täyttömassat koodia 9811, jne.
Toiminto listaa näkyviin joidenkin massojen alueet ja tilavuudet. Loput tiedot löytyvät tulostiedostosta. Massalaskennan tulokset tallentuvat myös tiedostoon ominaisuustietona. Massaominaisuudet ovat nimeltään VOL_x, missä x on pintatunnus. Esimerkiksi kalliomassat tallentuvat ominaisuuteen VOL_2. Näiden ominaisuuksien kautta voidaan massat näyttää otsikkotiedostossa.
Määrää kuinka mallit yhdistetään. Kahdella ensimmäisellä vaihtoehdolla lasketaan eropinta, jolloin yhdistelmäpinnan korkeusarvoiksi tulee alkuperäisten mallien korkeusero. Ensimmäisellä vaihtoehdolla lasketaan myös massat. Minimi laittaa korkeudeksi alemman mallien korkeuksista, Maksimi ylemmän ja Keskiarvo niiden puolivälin.
Minimi- ja maksimipinta luiskilla kopioivat toisen pinnan reunaviivaa hieman ulospäin ja lisäävät tämän viivan ensimmäiseen malliin ennen yhdistämistä. Näin toisen pinnan reunoille muodostuu jyrkät luiskat. Sivusiirron määrä on oletuksena viisi senttimetriä, mutta sitä voidaan tarvittaessa muuttaa erikoisasetuksella SlopeOffset.
Tarkista yläpinta -menetelmällä voidaan pinnan 1 pisteet nostaa vähintään pinnan 2 tasolle. Tarkista alapinta -menetelmällä voidaan pinnan 2 pisteet laskea vähintään pinnan 1 tasolle. Kumpikin toiminto käy läpi ensin tarkasteltavan pinnan pisteet ja muuttaa pisteen korkoa tarvittaessa. Sen jälkeen käydään läpi vertailupinnan pisteet ja tarvittaessa lisätään uusi piste tarkasteltavaan kolmioverkkoon. Varsinaista yhdistämistä ei tehdä, koska isoilla aineistoilla se moninkertaistaa tiedoston koon. Huomaa, että voit käyttää dZ-arvoja muuttaaksesi mallien korkeuksia ennen laskentaa.
Yhdistettävät pinnat. Ohjelman valitsemat oletusarvot näkyvät kentissä, mutta voit valita listasta mitkä tahansa käytössä olevat mallit tai vakiotason.
Pinnat voidaan antaa missä järjestyksessä tahansa. Laskennan tulos määräytyy aina pintatunnusten mukaan. Säännöt ovat samat kuin poikkileikkauslaskennassa. Jos mallien yhdistämisessä tulee ongelmia, pintoja voi vaihtaa listassa. Yhdistäminen tehdään silloin sisäisesti toisinpäin. Tämän voi tehdä myös painamalla Shift-Suorita. Jos toinen yhdistettävä pinta on vakiotaso, se käsitellään rakennepintana (11). Jos kuitenkin toinen malli on jo rakennepinta, vakiotaso toimii maanpintana (1).
Yhdistäminen Alt-näppäimen kanssa pakottaa pinnoiksi kallion (2) ja rakenteen (11).
Jompi kumpi malleista voidaan korvata vakiotasolla. Mallia ei tarvita, vaan pinta muodostetaan annetusta tasosta.
Näyttää mallin todellisen pintatunnuksen. Se voidaan muuttaa mallin editointi -toiminnolla. Vakiotasoille käytetään rakennnepinnan tunnusta 11 ellei toinen pinta jo käytä sitä, missä tapauksessa käytetään maanpinnan tunnusta 1.
Annettua mallia tai vakiotasoa voidaan nostaa tai laskea annetulla arvolla. Nosto tai lasku tehdään aina alkuperäisestä korkeudesta, eli sen vaikutus ei ole summautuva.
Pinta kertoo, millä pintatunnuksella eromalli tallennetaan. Tämä pintatunnus määrää myös syntyvien tiedostojen nimen. Jos pintatunnus on esim. 0 (nolla), nimetään erotiedosto päätteellä *.MM0.
Arvo m²-raja on neliölouhinnan raja-arvo kalliopinnalle (2). Tätä matalammat louhinnat lasketaan erikseen neliöinä. Kaltevuus on kalliolouhinnan alapinnan minimikaltevuus. Jos rakennepohjan kaltevuus on jyrkempi kuin annettu arvo, louhinta lasketaan aina kuutioina riippumatta sen paksuudesta.
Rajaustiedosto on normaali elementtilistassa oleva vektoritiedosto. Tiedostossa olevat viivat upotetaan tulostiedostoon ja vain niiden sisäpuolinen alue lasketaan. Jos rajausviivoja on useita, lasketaan massat erikseen kullekin alueelle. Rajausviivojen on oltava sulkeutuvia ja niillä on oltava viivanumero, jota käytetään tulostiedossa alueen tunnuksena. Jos rajausviivojen alueet menevät päällekkäin, massat lisätään vain ensimmäiseen alueeseen.
Viereinen rasti määrää käytetäänkö rajaustiedostoa. Toiminto muistaa viimeksi käytetyn rajaustiedoston ja valitsee sen listalta, jos se löytyy elementtiliststa. Sitä ei kuitenkaan oletuksena käytetä, vaan rasti on erikseen laitettava päälle.
Laskee massat rajaustiedoston viivojen ulkopuolelta.
Tallentaa lasketut massat rajausviivojen ominaisuuksiksi.
Laskee tulostiedostoon kaikkien pintojen vinopinta-alat. Pinta-ala lasketaan vain kyseisen pinnan massojen alueen yläpinnasta.
Määrää tulostiedoston muodon. Jos rasti on päällä, käytetään taulukkomuotoa. Muussa tapauksessa käytetään listamuotoa. Taulukkomuoto sopii paremmin tulosten viemiseen taulukkolaskentaan. Katso esimerkit sivun lopusta.
Desimaalien määrä massalaskennan tuloksissa. Negatiiviset arvot pyöristävät kokonaisosaa: -1 pyöristää 10:een ja -2 pyöristää 100:aan.
Jokainen alue erikseen, mikäli rajaustiedostossa on useita rajausviivoja. Vain sulkeutuvat viivat voivat toimia rajausviivoina.
Tallentaa yhdistetyn mallin alueet uuteen erilliseen vektorielementtiin. Shift-näppäimen kanssa poimii eropinnasta mallien leikkausviivan (korkeusero = 0), hakee sille mallin mukaisen korkeuden ja tallentaa viivan tai viivat uuteen tiedostoelementtiin.
Massalaskennan tulokset kirjoitetaan laskennan tulostiedostoon [user]/volume_combine.txt. Tällä toiminnolla voit katsella tuloksia editorissa laskennan jälkeen. Tulostiedoston muotoon vaikuttavia asetuksia voidaan vaihtaa ja näyttää tulokset uudestaan tarvitsematta laskea massoja uudestaan.
Shift-näppäimen kanssa tulostiedosto kirjoitetaan tabuloinneilla erotetussa muodossa, josta tulokset on helposti kopioitavissa esimerkiksi Exceliin. Desimaalierotin on oletuksena pilkku, mutta se voidaan vaihtaa erikoisasetuksella ResultDecimal. Ctrl-näppäimen kanssa tulostiedosto kirjoitetaan samaan hakemistoon alkuperäisen tiedoston kanssa. Alt-näppäimen kanssa tulokset kirjoitetaan mallinetiedoston kanssa.
Pintojen nimet haetaan pintatunnuksen T1 mukaan kooditiedostosta. Huomaa, että massalaskentaa varten pinnoille voidaan antaa kaksi puolipisteelä erotettua nimeä, joista jälkimmäistä käytetään massalaskennan tuloksissa.
Massalaskentaan on myös kaksi muuta menetelmää: ruutumassat ja poikkileikkaukset.
Esimerkki listatyyppisestä tulostuksesta:
Massalaskenta : Maastomalli
Neliölouhinnan raja: 1.00 (Kaltevuus 7.00)
Rajaustiedosto: C:\Users\Mikko\Data\Model\Volume\Kasa\raja.xyz
Tiedostot:
C:\Users\Mikko\Data\Model\Volume\Kasa\pohja.mm1 (dz = 0.00)
C:\Users\Mikko\Data\Model\Volume\Kasa\kasa.mm11 (dz = 0.00)
Yhteensä
Pinta Alue Tilavuus Koodi
Täyttö 9727.90 74033.02 11
Alue: Area2
Pinta Alue Tilavuus Koodi
Täyttö 4020.35 47351.66 11
Alue: Area1
Pinta Alue Tilavuus Koodi
Täyttö 5707.55 26681.36 11
Esimerkki taulukkotyyppisestä tulostuksesta:
Massalaskenta : Maastomalli
Neliölouhinnan raja: 1.00 (Kaltevuus 7.00)
Rajaustiedosto: C:\Users\Mikko\Data\Model\Volume\Kasa\raja.xyz
Tiedostot:
C:\Users\Mikko\Data\Model\Volume\Kasa\pohja.mm1 (dz = 0.00)
C:\Users\Mikko\Data\Model\Volume\Kasa\kasa.mm11 (dz = 0.00)
Pinta Täyttö (11)
Alue Tilavuus
Alue: Area2 4020.35 47351.66
Alue: Area1 5707.55 26681.36
Yhteensä 9727.90 74033.02
Toimintoon liittyy erikoisasetuksia.
Jos eri kuin nolla, laskee kallioporauksen pinta-alan kohdista, joissa rakenteen jyrkkyys on suurempi kuin annettu raja-arvo.
Tabuloidun tulostiedoston käyttämä desimaalierotin. Joko pilkku (0) tai piste (1).
Mallin reunaviivan siirto sivulle käytettäessä yhdistämistapaa minimipinta tai maksimipinta luiskilla.
Katso myös: Erikoisasetusten käyttö