Muunnos kairauspisteiden ja vektoritiedoston hajapisteiden välillä. Aktiivisen kairaustiedoston muuntaminen hajapisteiksi käyttää alla olevia asetuksia.
Toiseen suuntaan muunnettaessa aktiivisen vektoritiedoston hajapisteet muunnetaan kairapisteiksi, jos koodikentässä on tunnettu kairaustapa (PA, PO, jne.). Lopetustapa annetaan pisteen T1-kentässä.
Valitsemalla Shift+Suorita muunnetaan Näytteenotto-kairaustavan (NO, NE) RK-rakeisuusarvot hajapisteiksi. Ensin kysytään mahdolliset interpoloitavat seulakoot, joita alkuperäisessä aineistossa ei ole. Jokainen RK-havaintoja sisältävä syvyys muunnetaan sitten hajapisteeksi ja RK-arvot talletetaan pisteen ominaisuuksina (RK00063, RK00125, RK00250, jne.). Näitä voidaan käyttää ominaisuushaussa tietyn rakeisuuden löytämiseksi.
Lista niistä päättymistapa- ja maalajikoodeista, jotka tulkitaan kalliopisteiksi. Sekä isot että pienet kirjaimet kelpaavat.
Ohita pisteet, joilla on pintatunnus 9.
Ohita pisteet, joiden Z-koordinaatti on 0.0.
Valitsee kaikki kairaukset, joista löytyy kalliopinta.
Muuntaa jokaisen syvyystason, jossa maalaji muuttuu, omaksi hajapisteeksi. Pinta-kenttään (T1) tulee maanpinnan pisteille 1, muille maalajikoodi ja lopetustason pintatunnukseksi päättymistapa. Koodi-kenttään (T3) tulee kairaustapa ja lopetustapa (esim. PAMS).
Poimii myös maalajien yläpinnat pisteiksi.
Muunnoksen jälkeen näytetään syntyneiden pisteiden määrät:
Pisteitä: kairatiedostossa olleiden pisteiden määrä
Maanpinta: uudet maanpinnan hajapisteet. Kaikki muut kairapisteet muunnetaan, paitsi 9-pinnan pisteet ja Z=0-pisteet, jos rastit valittuna. Maanpinnan pisteet saavat pintatunnuksen 1 (T1-kenttä=1).
Kalliopinta: uudet kalliopinnan hajapisteet. Kaikki ne kairapisteet, joiden päättymistapa on annettu yllä olevaan kenttään tai joista löytyy maalaji KA. Kalliopinnan pisteet saavat pintatunnuksen 2 (T1-kenttä=2).
Muut: Muut kuin kallioon päättyneet kairapisteet. Nämä pisteet saavat pintatunnuksen 0 (T1-kenttä=0).